Ei pelkästään lasten juttu – Kipponit kuljettavat seikkailulle satumetsään
Kipponit syntyi tarpeesta täydentää ratsutallin liiketoimintaa. Metsässä seikkailevat satuponit ovat vuosien varrella valloittaneet yrittäjän sydämen.
Tiia-Liisa Saarinen rakastui hevosiin jo pienenä tyttönä, ja nyt Saarinen on toiminut hevosten parissa ammattilaisen roolissa noin vuosikymmenen verran. Hänellä on oma ratsutalli, jossa tarjotaan tallipaikkojen sekä kentän vuokrausta ja valmennuspalvelua.
Vuonna 2018 Saarinen totesi, että tallin toimintaa on saatava kehitettyä ympärivuotisemmaksi. Tallilla ei ole maneesia, joten kilpaurheilevien ratsukoiden valmentaminen on talviaikaan haastavaa ja ajoittain riskialtista.
– Halusin keksiä jotain, mitä muilla ei vielä ole ja mitä voi tehdä vuodenajan vaihteluja hyödyntäen. Eräänä päivänä olin ratsastamassa kentällä, ja mielikuvitukseni karkasi viereiseen vanhaan metsään, Saarinen muistelee.
Saarinen sai idean satumetsästä, jossa lapset pääsisivät ponien kyydissä seikkailemaan ja kuuntelemaan tarinoita vanhan metsän tapahtumista ja sattumuksista. Saarisen mielikuvissa metsässä vaelsivat nimenomaan ponit, vaikka tallilla ei ollut tuohon aikaan vielä ainuttakaan ponia.
– Niin syntyi Kipponit. Nimi tulee kip kop -äänestä, joka syntyy, kun poni kävelee sillalla. Lisäksi Kipponi on nimitys poneistamme – ne ovat ikään kuin satuhahmoja, eikä joka tallilla ole Kipponeita.
Kun Kipponit lähti jalostumaan oikeaksi liikeideaksi, Saarinen päätti hakea Leader-tukea uuden toiminnan rahoittamiseen. Oulun Seudun Leaderilta Saarinen sai rahoitusta 21 799 euroa, joka käytettiin tallitilojen rakentamiseen poneille sekä välineistön hankkimiseen.
Ponitkin löytyivät ystävän kautta Hollannista. Kuusi shetlanninponia – Letti, Kutteri Kultakenkä, Pikku-Siipi, Takku, Pottonen ja Höppönen – matkasivat Haukiputaalle satuponeiksi.
– Poneilta vaatii paljon sietokykyä ja luonnetta toimia pienten lasten ja mahdollisesti hevosten suhteen kokemattomien aikuisten kanssa. Mikä tahansa poni ei Kipponiksi sovi.
Kipponit-kylä esiteltiin yleisölle jouluna 2018. Kylästä löytyy omat mökit joka Kipponille, ja mökit kuvastavat kunkin Kipponin luonnetta. Kylässä on myös pieni kahvila ja tietysti kulkureitti maagiseen satumetsään. Kipponit seikkailevat osana satumetsän tarinoita, jotka vaihtuvat säännöllisin väliajoin. Saarinen keksii tarinat itse.
– Lähtökohtaisesti mietin, mikä lapsista olisi hauskaa, yllättävää ja innostavaa. Yritän myös miettiä tarinoille jonkin opettavaisen sanoman, Saarinen kertoo.
Lapsiryhmien lisäksi Kipponien luona on vieraillut vanhuksia, muistisairaita ja kehitysvammaisia.
– He eivät tietenkään ratsasta, vaan taluttavat poneja. Metsä ja eläimet saavat monissa muistoja ja tunteita liikkeelle – Kipponit ei siis missään nimessä ole ainoastaan lasten juttu.
Kipponien reilun neljään toimintavuoteen on osunut sekä koronapandemia että Ukrainan sota, jonka taloudelliset vaikutukset iskivät hevosalaan lujaa. Satumetsäretket ovat kuitenkin suosittuja ja pidettyjä.
Saarinen kokee, että vaikka Kipponien kasvu on ollut suunniteltua hitaampaa, on niissä potentiaalia kasvaa valtakunnalliseksi ilmiöksi.
– Voi olla isosti sanottu, mutta näkisin, että Kipponeissa olisi potentiaalia tuotteistamiseen ja toiminnan levitykseen myös muualle Suomeen – ehkä jopa ulkomaille asti. Saamamme palaute on ollut todella hyvää, ja se luo uskoa siihen, että Kipponeista on mihin vain, Saarinen hymyilee.
Teksti ja kuvat: Terhi Ojala
Onko sinulla hankeidea? Ole yhteydessä toimistoomme.